Kesäkuulumisia

Päiväkirjamerkintöjä valokuvien muodossa alkukesältä 2020.

Retki pirunkirkolle

toteutui sittenkin, kun Tomun tassuvaiva saatiin kuntoon. Luontopolku oli vain noin 4 kilometrin mittainen, joten siinä ei meillä kauaa mennyt. Eväät (ne tärkeimmät!) oli silti mukana ja päästiinpähän tutustumaan uusiin maisemiin!


Mökkitouhuja.

Juhannuksena oltiin telttaillen liikenteessä.


Kotiolemista

ja kavereita. Hilla on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa, Luffekin käväisi. Mane on vakava ja höpsö.

Tomun tassuvaiva

Suunniteltiin viime lauantaille retkipäivä. Oltaisiin menty ihan naapurimaakuntaan asti katsomaan luonnonsuojelualuetta ja pirunkirkkoa. Eväätkin oli jo hankittu. Ja hyvä kamera pakattu mukaan, että saan koirablogiin kivan retkipostauksen laadukkailla kuvilla.

Perjantai-iltana vähän lenkin jälkeen huomattiin, että Tomun vasen etutassu on tosi kipeä. Se ontui pahasti, melkein ei päässyt kävelemään ollenkaan. Olivat käyneet Isännän kanssa pyörälenkillä, ja siellä oli käynyt joku pieni vinksahdus kun Tomu oli toisen koiran nähdessään meinannut kaartaa pyörän eteen (vasemmalle) ja Isäntä joutui laittamaan jalan väliin. Siinä tilanteessa ei näyttänyt että koiraa olisi sattunut millään lailla, mutta ontuminen alkoikin vasta kotona.

Lauantai-aamuna Tomu oli edelleen ihan ressukka, ei se meinannut päästä edes maton reunalta lattialle. Siispä eläinlääkäriä tilaamaan. Onneksi saatiin aika samantien – eikun hauva autoon ja tohtorille.

Eläinklinikan pihassa nostin Tomun autosta ja tapahtui äkillinen IHMEPARANTUMINEN! Paikka oli niin täynnä jännittäviä hajuja, että Tomu halusi vain sinkoilla ympäriinsä nuuskuttamassa ja unohti koko tassun olemassaolon. Lääkäriin mentiin, ja yritin kovasti vakuutella että kyllä se vielä vartti sitten oli tosi kipeä – silläaikaa Tomu suti vimmatusti tyhjää liukkaalla lattialla yrittäessään päästä käytävään toisen koiran perään… Lääkäri taivutteli tassua ja totesi että kipu on Tomun ranteessa sivulle taivuttaessa. Saatiin kipulääke- ja lepokuuri viikoksi. Siis viikon lepo, ei lenkkeilyä. Voi apua… “ei juoksupyrähdyksiä, ei riehumista eikä hyppimistä. Viikon jälkeen voi aloittaa lenkkeilyn, vähitellen lenkkejä pidentäen. Aktivoinniksi puruluita, pulmaleluja yms.”

Kotiin tultiin eläinkaupan kautta, käytiin hankkimassa pari uutta Kongia ja luita.

IMG_20200516_114922

Hyvin kelpaa! Tämä on tarroilla suljettava Kong-pehmopallo, jossa namipiilotaskuja sisällä. Pikkukoira jaksoi ahertaa monta minuuttia tämän kimpussa.

Tietysti Mane saa osansa uusista leikeistä. Alla olevassa videossa on harvinaisen sopuisa tilanne, koirilla on eri lelut eivätkä ne väkytä mustasukkaisina toisen aarteelle. (Ja tuo luu on molempien mielestä sitäpaitsi ihan p***a. Tomu jäystää sitä vissiin vain kohteliaisuuttaan.) Punaisessa Kongissa on herkkutäytettä jäädytettynä.

Se lenkkeily. Manen pitää kuitenkin päästä päivittäiselle nuuskutuskierrokselle. Toisen ihmisen on jäätävä kotiin jallittamaan Tomua aktivointileluilla. Hämäys ei tietenkään onnistu, joten toivotaan että lelut, temput ja herkut vähän korvaisivat menetettyä kävelylenkkiä.

Pihalla Tomu saa tietysti olla, mutta on sitä sielläkin yritettävä vahtia, se nimittäin jahtaa linnut, oravat ja ohikulkijat haukkujuoksupyrähdyksillä pois. Sunnuntai-aamuna korttelikyyhkysemme Pertti istui omenapuussa, minä en sitä nähnyt mutta Tomu bongasi aamupissille mennessään sen tietysti heti ovelta ja ryntäsi pulunkarkoitusajoon kuin tykinkuula. Aika turha siinä on sitte huudella perään että Tomu eieieiei, ei saa rynniä, kun toisella on varastoituna rutkasti ylimääräistä energiaakin vielä. Positiivista tietysti se, että kipulääke toimii ja Tomu pystyy varaamaan jalalle jo suht hyvin. Kyllä se normaalikävelyssä hiukan ontuu, muttei ollenkaan niin pahasti kuin pari päivää sitten.

Höpinöitä

Tässä on vietetty pari kuukautta tavallistakin enempi kotioloissa, kun maailma on suljettu kulkutautiepidemian takia. Ihmisillä on ehkä lievää mökkihöperyyttä havaittavissa. Mane ja Tomu ovat kirjanneet ylös Emännän aina vain oudommaksi muuttuvia höpinöitä:

“Manuliii, anna tassu niin kuivataan. Juu-u, kakstoista vuotta on kuivattu tassuja eikä se vieläkään lopu. Noni yks vielä, neljähän niitä tais olla eiksnii!”

“Etuhassu, hyvä, hieno poika. Takahassu, hyyvä.”

“Tassukkaa, tassukkkaa, siiitten vieeelä massukkaa, ral-lal-laaaaa!”

(nämä ovat kaikki tassunkuivaushullutuksia)

“Elä Manuli väkytä tai mie tulen halimaan!”

(tiivistelmä Manen ja Emännän suhteesta)

“Mitäs sie Tomuli vainuat siellä? Onko sen Berninpaimenkoiran jälki? Berniläinen. Sveitsiläinen paimenkoira, mitähän se paimentaa? Lampaita varmaan? Miksköhän lammaskoiran pitää olla niin iso? Kun poropaimenkin on nuin pieni? Ehkä se tarttee pitkät jalat että pääsee Alppien yli. Tunturissa riittää lyhyemmätkin tassut.”

(Emäntä puhuu ääneen metsälenkillä)

“Otetaankos pojat yhet Dentastixit ku mennään sisälle! No kuulostaapa siltä niinku mieki ottaisin! Pitäskö maistaa, ku näyttävät olevan niin hyviä!”

(hulluutta)

“Tämänäinää tarttu jostain mun käpälään”

(Emäntä on ruokakaupan kassalla ja ihmettelee sormikkaaseen liimaantunutta vierasta hintalappua.)

Niin ja Emäntä tervehtii Tomua aina vuorokaudenaikaan perustuvalla lisänimellä:

“Huomenta Aamu-Tomu!” “Hei Ilta-Tomu!” “Voi, Yö-Tomu on jo ihan unipossuna. Kauniita unia ja oman luun kuvia!”

Maalla lehmänkakkavuoressa piehtaroinutta Tomua Emäntä tervehtii töllöntöihin perustuvalla lisänimellä Kakka-Tomu, eli tuttavallisemmin Kakkis.

IMG_20200117_191806

“Uiii sohvamanuli, kasa huudettu!”

Tuulettumassa

Käytiin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa Mummolassa. Koirat olivat olleet jo jonkin aikaa sen oloisia, että tuuletus on tarpeen. Ja nähtävästi olin oikeassa! Ainahan pojat on innoissaan maalle pääsystä, mutta nyt ne oli jotenkin erityisen mielissään. Käytiin pellolla, metsässä ja katsomassa kuusentaimia joita viime kesänä (koirien kanssa) oltiin istutettu.

Mulla oli bonuksena herkkupussi taskussa, joten pojat tulivat kutsuttaessa kiltisti luokse melkein joka kerta! Videolla Mane ehtii haukata vähän luntakin matkalla 🙂

Taimikon katsastuksen jälkeen mentiin tupaan kahville, jonka jälkeen päätin tehdä vielä toisen pikku lenkin koirien kanssa – kun nyt täällä ollaan niin käytetään aika hyödyksi! Lähettiin alatietä ladolle päin ja sieltä ylös metsään isolle mäelle. Tomu hävisi ladon taakse ja oli sieltä juoksemassa häntä suorana kiitolaukkaa takaisin tietä pitkin, mutta minä olinkin ehtinyt jo metsän puolelle. Huikkasin Tomulle että Oon täällä!, se kaarsi tiukan mutkan ja hyppäsi jättiloikan ojan yli vauhdin hidastumatta laisinkaan. Ilmeisesti se hurmaantui vauhdista ja vapaudesta, kun hetkeä myöhemmin se sai kamalan hepulin ja juosta rallatti vimmatusti ympyrää hyppien ja loikkien! Minusta on niiiin ihana tallustaa koirien kanssa kun ne saavat olla vapaana, ne viilettävät omia reittejään mutta pysyvät silti matkassa mukana! Niistä näkyy kuinka ne nauttivat ja ovat iloisia, ja minä tuun siitä hyvälle tuulelle.

Mane on ollut hyvässä kunnossa tänä talvena, se on aivan eri koira kuin vuosi sitten kun sillä oli tassuvaivasta aiheutuneita selkäkipuja (joita ensin luultiin hammasvaivaksi). Se laukkaa, loikkii ojien ja puunrunkojen yli, ei tietoakaan viime talven hitaasta laahustamisesta.

Säämerkintä: talvi on ollut eriskummallinen. Lunta on tullut muutamaan otteeseen, mut aina muutaman päivän jälkeen on tullut vesisade ja pyyhkinyt talven mennessään. Helmikuussa on ollut +5 asteen lämpötiloja, hirveitä vesisateita, kovia tuulia – ja kukkapenkistä puskee jo tulppaanit! Koirille tämä säätila tarkoittaa loputonta tassujenkuivaus-inhotusta. Ja koirien omistajalle märkiä pyyhkeitä, kuraisia lattioita ja hiekkaisia mattoja. Onneksi on hyvä imuri.

 

Joulutarina

Manen 12. syntymäpäivä!

Kuvakertomus jouluviikolta.

mane_12v_tomuvainu

Tonttu oli käyny tuomassa paketteja. Tomu vinkuu kolmen aikaan yöllä aatonaattona, koska parhaimman hajuiset lahjat pitäisi jo avata! Nukkumarauhan saamiseksi jouduin evakuoimaan koirien paketit komeroon piiloon.

mane_12v_luujono

Aattoaamun juhla-aamiainen!

 

mane_12v_huutaa

Otetaan siusta Manuli synttäripotretti! – EI OTETA! HERKKUJA VOIN OTTAA! 

mane_12v_peltojuoksu

Mummolassa koitti vapaus, lähti laukkaan Mane, juhlatapaus.

mane_12v_toni

Mane ja Isäntä, yhtä matkaa jo 12 vuotta.

mane_12v_24122019

– Nyt saat ottaa sen synttäripotretin.

 

mane_12v_ruokajono

Hei pöhköpäät, nuo on suolakurkkuja. -Nii mut kinkku on siinä ihan vieressä.

mane_12v_hellyys

Hellyyshetki kotona takkatulen loisteessa.

mane_12v_lahjat

Tässä ne Tomun vainuamat paketit.

Koirat olivat touhukkaan päivän päätteeksi jo simahtaneet, mutta ohjelmassa oli vielä huipennus aattoillan lopuksi – ne paketit!

Kuvissa esitettyjen puuhien lisäksi käytiin aattona vielä palvelutalossa Isomummon luona joulutervehdyksellä. Isomummoa huvitti kovasti antaa pojille pari siivua Oltermannia. Eivät ne olisi enää yhtään ylimääräistä herkkua tarvinneet, mutta ajattelin että Isomummon päivää se varmaan piristää.

mane_12v_rahkanena

Joulupäivän tiskausvuoro – Mane Maitorahkakuono.

mane_12v_tomurapsu

Tomu on asettautunut rapsutettavaksi.

Joulupäivänä pojat pääsivät myös Isännän kanssa koirapolulle ja -aitaukseen. Siellä oli ollut joku viehko neitopötkyläkoira, johon Mane viehtyi kovin. Neidon herratoverisnautseri oli sitten kyllä hermostunut liialliseen lähentelyyn ja palauttanut Manen ruotuun.

 

Kotiapulainen

IMG_20191208_121022

Koirataloudessa on kauhean kätevää kun lattialle tippunutta ruokaa ei juurikaan tarvitse itse kumartua noukkimaan. Myös lautasten esipesu hoituu näppärästi. Tomu ihan väkisin haluaa tarkistaa myös ruokailuvälineet tiskikoneen telineestä. Olemmekin ristineet tämän karvajalkojen toiminnan nimelle Siivous- ja tiskauspalvelu Mane & Poika. Tomu on heistä kyllä se aktiivisempi työntekijä.

Tomu on alkanut omatoimisesti myös ilmoittaa, jos taloudessa on jäänyt tiskattavia asioita lojumaan. Yhtenä päivänä se vinkui keittiössä, ja menin katsomaan mikä siellä. Se seisoi hellan edessä, katsoi vuoroin minua ja hellaa. Pellille oli jäänyt erä edellisiltana syömättä jääneitä uunijuureksia. Nostin leivinpaperin rehuineen maahan, ja se popsi innolla paistetut porkkanat ja maa-artisokat.

Eilen meillä oli itsenäisyyspäivän aterialla uunikalaa. Vuoka jäi hellalle tiskijonoon ja Tomu taas ilmaisi mulle että se tarvii pestä ennen tiskiä. Seisoi hellan edessä, vinkui, katsoi hellaa ja minua. On se näppärä! Esipesun jälkeen nostin vuoan taas pöydälle odottamaan seuraavaa koneellista. Yöllä en oikein saanut unta ja pyörin sängyssä. Puoli kahden aikaan Tomu ilmestyi sängyn vierelle piipittämään häntä heiluen. (Yleensä tämä tarkoittaa että se haluaa Ulos Pissille.) Nousin ylös ja vessaan mennessäni Tomu olikin kiirehtinyt keittiöön eikä ulko-ovelle. Se istui keittiössä ja katsoi minua.
Mitä sie tahot? kysyin siltä, ja vastauksena oli katse hellaa kohti.
Ai, kalavuoan tiskaus olikin jäänyt kesken!! Siellä oli ilmeisesti vielä kala-atomeita jäljellä. Nostin vuoan lattialle ja Tomu tyytyväisenä jäi lipomaan astiaa keskellä yötä.

Tomulla on muutenkin kommunikaatio hallussa – ehkä se on sen verran ihmisläheisempi ja miellyttämisenhaluisempi kuin Mane, että sitä kiinnostaa toimia yhdessä ihmisen kanssa. Se osaa joitakin omia lelujansa nimeltä. Se osaa hakea pyydettäessä Lelun tai Pallon toisesta huoneesta tai pihan perältä, ja tuntuu ymmärtävän puhetta (ja mun ajatuksia) joskus ihmeellisen hyvin. Tietysti on muutamia taikasanoja: Luu, Lelu, Ruoka-aika, Lenkille, Ulos Pissille, Kana, Nälkä. Sillä on tapana myös ilmoittaa Manelle, että nyt tapahtuu jotain. Erityisesti Ruoka-aika -sanan kuullessaan se säntää ensin lipaisemaan Manea korvasta ja sitten vasta keittiöön. Lenkille lähtiessä samoin. Joskus en ymmärrä mitä se tahtoo, ja silloin sanon sille: Voi Muru mie en ymmärrä mitä sie tahot, kunpa sie osaisit puhua, edes muutaman sanan. Ehkä tästä ihmisen ymmärtämättömyydestä johtuen se on oppinut ilmaisemaan katseellaan ne tiskaamattomat astiat…

Lisäys: tämän kirjoituksen jäädessä illaksi hautumaan, Tomulle tuli taas iltavinku. Mie elokuvan parista sohvalta nousemaan, että ulos se vissiin tahtoo. Tomu kipittikin keittiöön, josta löysin sen tuijottamasta ruokakomeron ovea. No eipä tämmöstä ole aiemmin tapahtunut! Taas sen katse vuorottelee minun ja komeron oven välillä.
Olin niin hämmästynyt että annoin pojille komerosta dentasticksit, ja totesin Isännälle että taisi tulla opetettua koiralle miten saa luita kaapista. Oon aivan varma että se oppi kertalaakista.
Hmm, tai Tomun näkökulmasta: jess, vihdoinkin sain opetettua Emännälle miten saa luita kaapista! Toivottavasti se oppi tän nyt.

Pikkukoira isolla kirkolla

Isäntä lähti työpaikan virkistysretkelle pääkaupunkiin ja päätti ottaa Tomun mukaan. Hui miten monta uutta seikkailua yhdessä päivässä!

Ensin mentiin Junaan eka kertaa ikinä. Se jännitti kovasti. Piti ihan Isännän sylissä istua kun oli niin jännää. Oon nähnyt junia vain ulkopuolelta aiemmin, ja ne on pikkasen pelottavia.IMG_20190926_110905

Sitten pitkän ajan päästä mentiin Helsingin keskustaan. Siellä oli niin paljon hulinaa ettei ehtinyt mitään, piti vaan keskittyä laittamaan tassua toisen eteen. Lähellä oli iso talo jossa oli pitkät rappuset ja korkeat ikkunat. Toimistoihmisiltä sai huomiota ja ikkunasta oli hyvä kurkistella. Kävin omatoimisesti naapuritoimistossakin tutustumassa työntekijöihin.

IMG_20190926_125157

Sitten mentiin autolla luontoon. Siellä oli hirveästi uusia hajumaisemia. Haisi sorkkaeläimille ja suolavedelle ja vaikka mille! Joku Porkkananniemi nimeltään oli se paikka. En ehtinyt poseeraamaan kuvissa kun skrollasin nenällä niin tiiviisti uutisvirtaa.

IMG_20190926_154037

IMG_20190926_152519

IMG_20190926_162816

Paluumatkasta en muistakaan sitten mitään kun olin niin uupunut kaikista elämyksistä ja jännästä. Heräsin vain, ja Isi ja Emäntä oli asemalla vastassa. Isi oli kuulemma mököttänyt ja kapinoinut koko päivän kun se aamulla näki että me lähettiin seikkailulle.  

IMG_20190926_195440

Kesää 2019

juhannus_2019_kukkatomu_2

Otetaanpas Tomu sinusta oikein nätti juhannuskuva! –Mäyst mäyst, ei maistu nämä kakkarat herkuille yhtään.

juhannus_2019_kukkatomu_1

Voi hieno poika, tämmöstä kuvaa mie just tarkotin.

juhannusilta_2019

Nukkumaan menossa juhannuksena. Kaksi koiraa sängyn alla.

juhannusaamu_2019

Seuraavana aamuna. Minä nousin jo aamukahville, Tomu tarttui tilaisuuteen.

Manuli_jaalassa_10072019

Iloinen Manuli mummolassa, heinäkuu 2019.

mustikassa_12072019

Oltiin mökillä mustikassa. Oli kuuma päivä ja Mane pisti varvikkoon pötkölleen. Luulin että se torkkuu vain, mutta napostelikin mustikkaa suoraan mättäiltä! Tomu, maailman oppivaisin poikanen, älysi heti ruveta matkimaan isiä – syömään metsän antimia makuultaan.

mustikassa_pose_12072019

Samaiselta mustikkaretkeltä 12.7. Mane ihan itse kiipesi kivelle, ja poikanen tietysti heti perässä. Tämä on virallinen TOMU 5 VUOTTA -kuva (ei kotirappusilla -kuvaa tänä vuonna).

suuri_hiirijahti_2019

Suuri hiirijahti 2019. Tomu ja Hilla yhteistyössä. Paistia ei saatu, mutta näköhavainto vahvisti hajujäljen todenperäisyyden! Tästä riitti huvia moneksi tunniksi.

retkella_manuli_072019

Pojat isännän kanssa retkellä kansallispuistossa. Mane on kutonut itselleen yöpaikan.

luna_072019

Luna-pentu, uusi tuttavuus, kävi kylässä. Hän oli vielä hieman arka pikkuneiti.

tomu_kanervassa_082019

Tomun kanssa mökillä metsässä (Manea jäljittämässä. Tässä vaiheessa olin jo saanut puhelun, että Mane palasi juuri lenkiltään tänne mökin pihaan …)

Syyspuolta

syyskuu2019_mane-ohrassa

Syyskuu. Ohra ei oo vielä valmista.

syyskuu2019_veneily

Luffe vei pojat jokiajelulle laivallaan Luffe K:lla. Mane ei ollut merikelpoinen, koska kajuutassa oli kärpäsiä. Se suunnitteli yli laidan hyppäämistä. – Meidei meidei! Koira merihätässä, lähettäkee apuja!

syyskuu2019_veneily2

Meidei!

 

 

 

Kevättä

manetomu_kivella_05-2019

Pojat ihan ite siihen kiipesivät. Vissiin tietävät että tämä on nyt Meidän Metsä.

laiduntaa

“Lenkillä” Kotimetsässä. Laidunkausi on alkanut, ei kiirettä mihinkään. Pistin hihnat tikunnokkaan ja otin kaikessa rauhassa valokuvia kasveista ja sadepisaroista.

Siili

Vahtikoirat havaitsivat puutarhassamme Tunkeutujan ja haukkuivat sen palloksi! Mane oikein hyökkäsi sen kimppuun kita edellä, niin että siiliparka vierähti ympäri. Onneksi herra/rouva Siilellä on hyvä suojapanssari. Manen kuono säilyi ehjänä ja me pelastimme siilin hirveiltä koirapedoilta. Mutta joko sen muisti on tosi lyhyt tai sitten meidän piha on jotenkin tullut sen kulkureitille, sillä parin päivän päästä se tuli samasta aidanraosta samaan kukkapenkkiin lyllertämään. Tällä kertaa Mane piti kuononsa kauempana.

siilipallo

Pelastusoperaatio. Evakuoimme hänet aidan paremmalle puolelle.

Hilla, 15 vuotta

Onnea Hilla, mummokoirista teräksisin! Hilla vähän tykkää meiän Tomusta. Viimeksi huhtikuussa meillä hoidossa ollessaan se intoutui taas aamuiseen kuviohyppelyyn Tomun kanssa, jonka jälkeen ne makoilivat pihalla vieretysten.

VID_20190501_115647-ANIMATION

tomu+hilla_05-2019

Tomu 4 vuotta ja Hilla melkein 15.

 

Heila

Manea kysyttiin isäksi! Käytiin jo syksyllä tarkastamassa Manen silmät, niissä ei ollut mitään vikaa edelleenkään. Hiukan sameutta, mutta se on normaalia ikään kuuluvaa. Teetimme myös DM-geenitestin, koska tuleva morsian sitä vaati – tulos oli negatiivinen. (Oilikin on testattu terveeksi, eli koko T-pentue on terveitä, jipii!)

Helmikuun lopulla heila sitten saapui Helsingistä! Mane tykästyi häneen heti, mikä oli ehkä arvattavissa.. Heila juoksutti poikaa ympäri meiän pihaa, vikinä vain kuului kirpeän pakkasillan pimeydessä. Onneksi oli hankikanto. Meitä vähän jänskätti miten Mane pärjää, kun sillä on ollut selkä- ja lonkkakipuja. Hyvin se pärjäsi, mutta heila ei ensitreffeillä ollut vielä valmis tiiviimpään kanssakäymiseen.

kelo+mane

Tämän parempaa siveellistä yhteiskuvaa ei pariskunnasta saatu. Hirmu soma pikkuinen heila ja läkähdyksissä oleva Mane hetken huilitauolla.

Uudet treffit tehtiin parin päivän päähän, ja onneksi Manella sattumoisin oli aika hierojalle siinä välipäivänä – sillä meni tästä urheilusta paikat jäykiksi. Keskiviikoksi poika vetreytyi ja heilakin jo lämpeni. Yritys oli hyvä ja intoa riitti molemmilla. Pari kertaa kuului kiljahdus, mutta nalkkiin ei pariskunta jäänyt. Koitettiin vielä jos kolmas kerta sanoisi toden, mutta ei. Ei pentusia tästä suhteesta.

Kivaa oli kumminkin! Manelle iski kyllä kolmen vartin haikea itku, kun heila lähti junalla kotiin. Ja kyllä Tomu piti tupatarkastuksen evakosta kotiin tultuaan. Se haisteli Manesta, talosta ja pihasta joka neliösentin. Yhteistuumin pojat lipoivat pihalla heilan pissipaikkoja neljä päivää.